Niukkuuden pedagogiikka

Jyri Kontturin kirjassa Niukkuuden pedagogiikka tarkastellaan lähinnä perusopetusta, ja lähinnä lasten ja nuorten kanssa toimimista. Tämän kirjan valitsin silti tähän ja poimin siitä ne asiat mitkä ovat yhteisiä piirteitä iästämme huolimatta. Kirja on kirjoitettu ironiseen sävyyn ja perusasioiden opettaminen on haluttu nostaa arvoon arvaamattomaan. Aivan kirjan alkupuolella Kontturi ottaa kantaa ryhmäkokoihin ja myöntääkin, että ei ole aivan sama onko opetusryhmän koko 20 vai kolmekymmentä oppilasta, on totta että pienemmissä ryhmissä yksilöt saavat enemmän aikaa. Opetuksen tulee lähteä opettajan sydämmestä ja siitä mihin hän itse uskoo. Kirjassa oli paljon provosoivia kysymyksiä joihin ei aina edes vastattu. Kaikkea ei voi koskaan saada. (Kontturi 2009, 15 – 17.)

Oppilaan itsetunnon rakentaminen on yksi koulun päätavoitteita, ongelmaksi asian tekee, etteivät opettajienkaan itsetunnot ole ihan kohdillaan. Kumpi on koulussa tärkeämpää, prosessi vai tuotos, aikataulu vai lopputulos? Entä kun puhutaan mielekkyydestä tarkoitetaanko oppilasta vaiko opettajaa? Koulussa pitää opettaa täsmällisyyttä ja aikataulujen kunnioittamista, näkee niin monta aikuista joka ei osaa tulla ajoissa oikein minnekkään.(Kontturi 2009, 35).

Lapset, joita on jatkuvasti laiminlyöty, oireilevat aikuisina. He oireilevat myös lapsina ja nuorina, totta kai, ja ylipäänsä joka välissä, missä se on mahdollista, mutta loppulta ja ennenkaikkea aikuisena. Ja tällaiset aikuiset tulevat varmasti vielä opinahjoihin, ja meidän opettajien on oltava valmiina. (Kontturi 2009, 45.)

Niukkuuden pedagogiikan keskiössä, ovat nöyryys, anteliaisuus, siveellisyys, rakkaus, kohtuullisuus, sävyisyys ja ahkeryys. Siinä ei ole yhtään vanhentunutta käsitettä. Sanojen ymmärtäminen ja niiden käyttäminen on vain muuttunut ajan saatossa.  (Kontturi 2009, 54.)

Ihmisen tulee tietää, ja tuo tieto pitää olla ihmisellä itsellään, ei siksi että hän voi sitä salailla muilta vaan jotta hän voi kehittää edelleen itseään, eli että hän voisi täydentää, käsitellä ja syventää jo lähtötasotietojaan. (Kontturi 2009, 57.)

Niukkuuden pedagogiikan kulmakivi on siis yleissivistys, ja sen päälle tulee vielä sivistys: jonkin alueen syvempi ja innoittuneempi tunteminen, joka saa ihmisen silmät syttymään ja saa hänet tuntemaan itsensä eläväksi. (Kontturi 2009, 61.)

On melko onnetonta juosta rahan perässä, jos sillä voi hankkia vain tavaroitten ylellisyyttä ja samalla unohtaa elää. (Kontturi 2009, 101.)

Suomessakin on siirrytty tällä vuosituhannella kutsumusopettajista ammattiopettajiiin. Mikään muutos ei ole itsearvoisesti hyvä eikä paha, ei tämäkään. Alalle päätyy monenlaisia ihmisiä. Pääasia on että voi arvokkaasti kulkea omaa tietään ja olla rehellisesti ja teeskentelemättä oma itsensä. Epärehellistä näyttelijää ei opettajainhuoneissa kaivata eivätkä häntä tarvitse oppilaatkaan. (Kontturi 2009, 121-123.)

Opettajat luovat itse, ylläpitävät tai uudistavat kouluun liittyviä asenteita joka päivä työssään pelkästään olemalla opettajia. Mitä tapahtuisi jos opettajat venyttäisivät taukojaan, olisivan omilla asioillaan kesken tuntien ja jäisivät pois vanhenpaintapaamisesta vieläpä ilmoittamatta siitä etukäteen? (Kontturi 2009, 126 -127.)

Aika moni huomaa kentälle astellessaan, että tämän työn oppii parhaiten käytännössä, ei opiskellessa, ei opetusharjoittelussa, vaan arkisessa, vuodesta toiseen kestävässä työssä.Oppilaita ei tule nöyryyttää eikä missään nimessä jatkaa sitä alistamisen kulttuuria, jossa he saattavat muissa elämänkuvioissaan elää. Opettajan tulee olla kypsä aikuinen, uskoa itseensä, uskoa opetettavaan asiaan ja hänen pitää uskoa lopulta myös oppilaisiinsa. SItä kautta oppilaiden arvostus ja luottamus ansaitaan ja saadaan niinsanottu pedagoginen auktoriteetti. (Kontturi 2009, 133.)

Konkereettiset kokeilut:

Vaadin oppilaita tekemään työnsä tosissaan loppuun saakka

Opetan ja varmistan perusasioiden osaamisen. Luokassa on vain yksi diktaattori, eli minä. Oppilaita ei tarvitse yrittää miellyttää. Esitä asiat tavallisena. Luota itseesi sekä ole aikuinen. Älä missään nimessä valehtele. Tule kaikkien oppilaiden kanssa toimeen , vaikka kaikista ei tarvitse pitää. Löydä itsesi ja älä tee asioista liian monimutkikkaita. (Kontturi 2009, 175-176.)

 

Lähde: Kontturi, J. 2009. Niukkuuden pedagogiikka. Juva: WS Bookwell

 

 

2 thoughts on “Niukkuuden pedagogiikka

  1. Tie opettajaksi on kivinen, mutta ei se mitenkään valmista untuvikkoa siihen varsinaiseen työhön. Tai; ei ainakaan valmistanut minua omana opiskeluaikanani 1970-luvulla. Monta yllätystä ja mutkaa on matkalla ollut, mutta mielenkiintoinen ja antoisa se on kyllä ollut myös…

    Onnea, menestystä ja jaksamista urallesi! Where Ever You Are.

    t.

    Jyri Kontturi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s