Aktivoi oppilaasi

Tutustuin Jarno Paalasmaan teokseen Aktivoi oppilaasi. Teoksessaan hän kuvaa elämänlähtöistä ja aktivoivaa pedagogiikkaa, joka rakentuu erityisesti neljän suuren peruskysymyksen tarkastelusta: Mitä on ihminen? Mitä lapsilähtöisyys tarkoittaa? Millainen on hyvä opettaja? Miten vapaus pitäisi ymmärtää kasvatuksessa? Tässä työssäni keskityin tuohon kysymykseen millainen on hyvä opettaja? Sivuuttamatta muutamaa erittäin mielenkiintoista kohtaa muista kysymyksistä, palaan niihin myöhemmin. Paalasmaa on saanut työskennellä Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita laativassa ryhmässä. Siksi hänen kirjoittama lause “Tulevaisuuden koulussa ei toimi tuntijaolla ohjailtu ja oppiaineisiin paloiteltu lukujärjestys.” -on erittäin mielenkiintoinen, hän perustelee tuon lauseen useaan otteeseen kirjassaan, ja kun olen lukenut tuon teoksen olen Paalasmaan kanssa täysin samaa mieltä, koko koululaitos pitää uudistaa, mutta kuten tiedämme se ei käy silmänräpäyksessä. Omaan opetustyöhöni voisin asiaa soveltaa siten, että kun opetan esim. PowerPoint ohjelman käyttöä, opetan samalla esiintymistä, ja sitä mitä dioihin pitäisi sijoittaa ja miten ? En siis pelkkää PowerPoint -ohjelman teknistä osaamista vaan sen hyödyntämistä käytännössä. (Paalasmaa 2014, 9-13.)

Omassa työssäni pitää miettiä, onko aktiivisena osapuolena oppilaat vai opettaja? Tällainen vastakohta-asetelma kääntyy myös opettajakeskeisyys-oppilaskeskeisyys. Ja se on selvää, että nykyään pyritään pois opettajakeskeisyydestä. Kaikessa koulun kehittämistyössä on lopulta kyse ihmiskäsityksestä, arvoista ja sivistysihanteista. (Paalasmaa 2014, 21-23.)

Aktivoi oppilaasi kirjassa on mielenkiintoinen situationaalinen taso, eli eräs ihmisen olemassaolon perusmuoto. Termi on psykologi ja filosofi Lauri Rauhalan lanseeraama. Ihmiselle on keskeistä toimia sosiaalisessa kentässä. Situationaalisuus on kietoutuneisuutta omaan elämänpiiriin ja kietoutuneisuutta maailmaan oman elämänpiirin kautta. Tässä asiaa voi verrata esimerkiksi Facebookiin ja sen ryhmiin. (Paalasmaa 2014, 32.)

Minkälainen on sitten hyvä opettaja? Vahvan itsetunnon omaavat opettajat luovat dialogisempaa opetusta, ja luokassa on enemmän oppilaiden puhetta, luovaa ajattelua ja toimintaa. He eivät myöskään palaa heti vanhaan opettajajohtoiseen perinneopetukseen, vaikka jokin oppilaita aktivoimaan pyrkivä opetuskokonaisuus epäonnistuisikin. Hyvä opettaja ei saa leipääntyä, eikä saa ajatella tekevänsä vain työtä. Hyvältä opettajalta on löydyttävä seuraavat seitsäman piirrettä: kunnioitus, aloitteellisuus, kiinnostus, todellisuus, huumori, luovuus ja positiivisuus.  (Paalasmaa 2014, 115-119.)

Opettajuus on jatkuvaa sisäistä uudistumisprosessia. Vierivä kivi ei sammaloidu. On oltava kiinnostunut itsestä, koska on ennen kaikkea tunnettava itsensä. Hyvä opettaja on itsenäiseen pedagogiseen ajatteluun kykenevä, itseänsä kehittävä, innostunut, oikeudenmukainen kannustaja, opetustaitoinen rohkaisija, humaani, tunneälykäs persoona ja aikuinen auktoriteetti. (Paalasmaa 2014, 120.)

Digitalisoituneen media-ajan opettaja roolia on arvioitava uudelleen. Opettajan vastuulla on luoda toimiva oppimisympäristö, jossa hän toimii ohjaajan, tarkkailijan ja kasvattajan roolissa. Monipuoliseen opetukseen kuuluu joskus myös epämuodikkaasti niin sanottu opettajakeskeinen opetus. Opettaja on tarinankertoja, ja tarinan kertoja voi olla joko hyvä/huono tai mitäänsanomaton. Jotain on vialla kun yhä useampaa oppilasta ei kiinnosta koulu, ratkaisu on elämälähtöinen koulu.  (Paalasmaa 2014, 125 – 127.)

Irtiottona valmiista oppimateriaalista syntyy siten, että opettaja suunnittelee itse omat oppimateriaalinsa, miten ne tuotetaan sekä kuka sen tekee. Oppilas voi esimerkiksi tehdä itse työvihot, joka avaa mahdollisuuksia sekä tahdon kasvatukselle sekä luovuudelle. Tärkeää on saada oppilaat muuttumaan passiivisista tarkkailijoista aktiivisiksi osallistujiksi. (Paalasmaa 2014, 131 -133.)

Suoritusorientoituneet opettajat muistavat korostaa kokoeita ja niihin lukemisen merkitystä. He suosivat perinteisiä kirjallisia kokeita ja numeerista arviointia. He myös arvioivat enemmän lopputulosta kuin yrittämisen määrää. Sen sijaan oppimisorientoituneet opettajat korostavat ja muistuttavat oppilaita siitä ettei opetus tähtää numeroihin vaan ymmärtämiseen ja oppimiseen. Numeroarvointi tuo opettajalle kyseenalaista luonnotonta auktoriteettia. Perusopetusvaiheessa nykyinen arvointi pitäisi korvata kokonaan suunnitelmallisella, yksilöllisemmällä ja henkilökohtaisemmalla sanallisella arvoinnilla. Tällöin jatkuva päivittäinen koulutyön ohessa tapahtuvan arvioinnin lisäksi käytäisiin tietyin väliajoin ja kokoonpanoin suullisia arviointipalaverejä. Aivan kuten aikuistenkin maailmassa, työmaailmassa pitäisi toimia. Elävästä elämästä on nähtyä, miten esimerkiksi huono kouluarvosana musiikissa tai liikunnassa voi vaikuttaa oppilaan koko elämään. (Paalasmaa 2014, 137 – 144.)

 Aktivoivan opetuksen asiat käytännössä:

Anna oppilaallesi tilaisuus vaikuttaa oppituntiin, ja edistää osallistumista. Pyri dialogisuuteen, pois yksinpuheesta. Ymmärrä opettamisen olevan yhteistyötä. Suosi arvoinnissa oppijkan itsetuntoa lisääviä ja vuorovaikutteisia tapoja. Oppiminen ei ole paikkasidonnaista. Nosta toiminnalliset opetusmenetelmät kunniaan. Ole kanssaoppija, uskalla irroittua asiantuntijan roolista. (Paalasmaa 2014, 190.)

 

Lähde: Paalasmaa, J. 2014. Aktivoi oppilaasi. Juva: Bookwell Oy

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s